Emathion Z

änään lähdimme Emirin kanssa pitkälle maastolenkille, jotta saisimme hieman vaihtelua arkeen rankempien valmennusten väliin. Varustaessa ori seisoi tuttuun tapaansa rauhallisesti paikallaan ja nautti harjauksesta. Heti tallipihalle päästyämme se kuitenkin viritti korvansa eteenpäin ja vaikutti selvästi tyytyväiseltä, kun suuntasimme kohti maastoreittejä.

Alkuun kävelimme pitkät alkukäynnit metsäreittejä pitkin. Emir olisi mielellään lähtenyt etenemään hieman reippaammin, mutta malttoi kuitenkin kävellä nätisti kevyillä avuilla. Hetken kuluttua nostin ravin, ja ori lähti liikkeelle energisesti mutta hyvässä tasapainossa. Se eteni omalla moottorillaan tasaisessa tempossa, eikä minun tarvinnut tehdä juuri muuta kuin huolehtia suunnasta ja muistuttaa sitä välillä pienillä puolipidätteillä pysymään rauhallisena. Metsäpoluilla Emir kulki korvat hörössä, mutta ei säikkynyt vastaan tulleita pyöräilijöitä, lintuja tai metsän ääniä.

Reitin puolivälissä pysähdyimme hetkeksi järven rantaan. Annoin Emirin käydä juomassa ja se jäi hetkeksi tutkimaan rantaviivaa uteliaana. Pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme matkaa rauhallisessa käynnissä ennen kuin siirryimme jälleen raviin.

Paluumatkalla suuntasimme reitille, jonka varrella on pitkä laukkasuora. Nostin laukan suoran alussa ja annoin Emirin laukata hieman reippaammin. Se innostui vauhdista selvästi, mutta pysyi koko ajan hyvin hallinnassa ja reagoi herkästi pieniin apuihini. Laukka tuntui tasaiselta, kevyeltä ja hyvin eteenpäinpyrkivältä, ja oli helppo vain istua mukana ja nauttia kyydistä. Suoran lopussa otin orin rauhassa takaisin raviin ja siitä käyntiin. Vaikka Emir olisi varmasti mielellään jatkanut laukkaamista vielä pidempäänkin, se tyytyi rauhallisesti kävelemään loppumatkan pitkällä ohjalla.

Tallissa riisuin varusteet ja annoin Emirin seistä hetken ennen harjausta. Harjatessa se vaikutti oikein tyytyväiseltä lenkkiin ja nautti erityisesti siitä, kun rapsuttelin sitä sään kohdalta. Lopuksi tarkistin vielä jalat, annoin sille pienen herkun ja vein orin takaisin tarhaan viettämään loppupäivää. Pitkä maastolenkki teki varmasti hyvää meille molemmille, ja oli mukava tehdä välillä jotain muuta kuin treenata kentällä.

Lähdimme Emirin kanssa lämmittelemään hyvissä ajoin ennen valmennuksen alkua. Ori tuntui heti alusta asti mukavan rennolta, mutta oli samalla todella hyvin kuulolla. Se reagoi tuttuun tapaansa pienimpiinkin apuihin, joten minun piti keskittyä ratsastamaan mahdollisimman huomaamattomasti. Lämmittelyssä ylitimme muutaman maapuomin tasaisessa laukassa, ja Emir eteni niille rauhallisesti sekä hyvässä tasapainossa.

Aloitimme valmennuksen jumppaestesarjalla, jonka tarkoituksena oli hioa yhteistyötämme ja antaa Emirin käyttää omaa hyvää hyppytyyliään. Sarjassa oli kolme matalaa okseria ja lopuksi korkeampi pysty. Keskityin tuomaan Emirin ensimmäiselle esteelle mahdollisimman hyvässä rytmissä ja annoin sen tehdä loppuosuuden itse. Se hyppäsi koko sarjan todella varmasti ja käytti kroppaansa hyvin. Vaikka viimeiselle esteelle askel ei ollut aivan täydellinen, Emir ratkaisi tilanteen itsevarmasti eikä epäröinyt lainkaan.

Tulimme sarjan vielä uudelleen samalla laukalla. Tällä kertaa keskityin entistä enemmän siihen, etten jäisi häiritsemään Emiriä kädellä, sillä se toimii selvästi parhaiten silloin, kun sille antaa työrauhan. Sarja sujui jälleen tasaisesti, ja ori tuntui hyppäävän todella mielellään. Valmentaja nosti seuraavaksi esteitä hieman korkeammiksi. Emir ei tuntunut välittävän korkeuden kasvamisesta lainkaan, vaan lähestyi jokaista estettä yhtä rennosti kuin aiemminkin. Minun tehtäväkseni jäi lähinnä pitää laukka tasaisena ja tuoda se esteille hyvässä tasapainossa, minkä jälkeen se hoiti hyppäämisen lähes itsestään.

Lopuksi hyppäsimme muutaman noin 140 senttimetrin pystyesteen. Emir tuntui niilläkin todella varmalta ja hyppäsi kevyesti pienillä avuilla ratsastaen. Viimeiselle esteelle korkeus nostettiin jo 150 senttimetriin. Myös sen Emir selvitti hienosti. Se ponnisti rohkeasti, hyppäsi ilmavasti ja jatkoi laskeutumisen jälkeen yhtä tasaisessa rytmissä kuin ennen hyppyä.

Loppuverryttelyssä Emir venytti tyytyväisenä eteen-alas ja tuntui kaikin puolin rennolta. Valmennuksen jälkeen kävelimme vielä pitkät loppukäynnit maastossa, jotta Emir sai palautella rauhassa. Tallissa riisuin varusteet ja harjasin sen huolellisesti. Ori seisoi koko hoidon ajan rennosti paikallaan ja nautti erityisesti selän rapsuttelusta, roikottaen alahuultaan tyytyväisenä. Lopuksi se sai vielä herkkupalan ja jäi tyytyväisen oloisena syömään heiniään ansaitun treenin päätteeksi.

Pääsimme Emirin kanssa jälleen estevalmennukseen, ja tällä kertaa vuorossa oli 160 senttimetrin rata. Valmentaja oli sillä aikaa rakentanut kentälle kahdeksan esteen radan, jossa oli pääasiassa pystyjä, yksi okseri sekä pysty-okseri-sarja. Yksi pystyistä oli jätetty matalammaksi lämmittelyhyppyjä varten.

Lämmittelyssä Emir tuntui alusta asti rennolta ja hyvin kuuliaiselta. Se liikkui omalla moottorillaan tasaisesti eteen, ja minun piti jälleen muistaa ratsastaa mahdollisimman pienillä avuilla. Ensimmäisille lämmittelyesteille siirtyessä ori tuntui heräävän vielä hieman lisää ja keskittyi täysin edessä olevaan tehtävään. Se hyppäsi molempiin suuntiin kevyesti ja varmasti, eikä esteiden lähestyminen muuttanut sen rytmiä lainkaan.

Ensimmäisellä ratakierroksella esteet olivat noin 140 senttimetriä korkeita. Keskityin pitämään laukan tasaisena ja tuomaan Emirin jokaiselle esteelle mahdollisimman hyvässä tasapainossa. Kun lähestyminen onnistui, ori hoiti hyppäämisen varmasti ja käytti erinomaista tekniikkaansa jokaisella esteellä. Erityisesti sarjalla se pysyi hyvin rytmissä ja eteni vaivattoman tuntuisesti läpi koko tehtävän.

Seuraavalla kierroksella esteet nostettiin 160 senttimetriin. Korkeuden kasvaminen ei kuitenkaan muuttanut Emirin tekemistä oikeastaan mitenkään. Se säilytti rauhallisuutensa, reagoi herkästi pieniin apuihini ja pysyi hyvin tasapainossa koko radan ajan. Minun tehtäväkseni jäi huolehtia hyvästä tiestä ja tasaisesta laukasta, minkä jälkeen Emir teki loput. Sen ponnistukset olivat vahvoja ja hyvin ajoitettuja, ja erityisesti sarja sujui todella sujuvasti.

Viimeiseksi ratsastimme radan vielä aikaa vastaan. Emir innostui tehtävästä selvästi, mutta pysyi silti hyvin hallinnassa. Se kääntyi ketterästi, säilytti tasapainonsa tiukoissakin teissä ja reagoi nopeasti kaikkiin apuihini. Vaikka vauhtia oli aiempaa enemmän, ori ei missään vaiheessa hätäillyt, vaan hyppäsi yhtä varmasti kuin aiemmillakin kierroksilla. Oli hienoa huomata, kuinka hyvin siihen pystyi luottamaan myös vauhdikkaammassa suorituksessa.

Loppuverryttelyssä Emir rentoutui nopeasti ja venytti mielellään eteen-alas. Lopuksi annoin Emirin kävellä vielä pitkään ohjin maasta käsin ennen kuin palasimme talliin. Riisuin varusteet rauhassa ja harjasin hien pintakuivaksi. Emir vaikutti oikein tyytyväiseltä itseensä ja torkkui harjauksen aikana silmät puoliksi kiinni. Lopuksi käytimme vielä hetken tallipihalla syömässä tuoretta ruohoa, ennen kuin vein sen takaisin karsinaan ansaituille iltaheinille.