Doran kanssa oli tänään taas sellainen päivä, ettei ainakaan tekemisen puutteesta päästy valittamaan. Jo varusteita laittaessa tamma oli sitä mieltä, että nyt olisi korkea aika lähteä töihin. Dora seisoi kyllä paikoillaan juuri sen verran kuin oli pakko, mutta pää pyöri ja jalat kävivät jatkuvasti. Satulavyön kiristämisen jälkeen tamma aukaisi suunsa suitset nähdessään jo valmiiksi ja näytti muutenkin siltä, että jos en nyt ihan heti pääse selkään, niin joku muu saa luvan hoitaa tämän homman. Selkään noustessa sain tietenkin heti muistutuseksi pienen testin. Dora yritti lähteä ennen kuin olin kunnolla järjestäytynyt satulaan, mutta pidin pääni ja pyysin sen takaisin paikoilleen. Ei tässä nyt ensimmäisestä minuutista lähtien voinut antaa sille pienintäkään saumaa päättää asioista itse. Kun tamma huomasi, ettei tällä kertaa ollut neuvotteluvaraa, lähdettiin verryttelemään.
Dora oli alusta asti todella menossa. Tein paljon siirtymisiä, voltteja ja suunnanvaihtoja, jotta sain sen oikeasti kuuntelemaan eikä vain kiitämään eteenpäin. Tamma oli hyvässä vireessä ja liikkui energisesti, mutta vähän väliä tuntui siltä, että se olisi itse mielellään päättänyt seuraavan tehtävän. Jouduin olemaan tarkkana omien apujeni kanssa. Aloitin pienillä yksittäisillä esteillä, joille rakensin tarkoituksella vähän erilaisia lähestymisiä. Tarkoituksena oli saada Dora odottamaan eikä päästää sitä kiihdyttämään ennen estettä. Ensimmäiselle pystylle tultiin ravissa ja tamma oli tietenkin sitä mieltä, että ravi oli täysin yliarvostettu askellaji, joten laukkaan olisi voinut siirtyä vaikka heti. Pidin sen kuitenkin rauhallisena ja pyysin odottamaan. Ensimmäinen hyppy tuli vähän turhan lennokkaasti, mutta ainakin yli mentiin.
Seuraavilla kerroilla keskityin enemmän omaan istuntaani ja siihen, että pidätin ajoissa enkä vasta viimeisillä askelilla ennen estettä. Se tuntui tehoavan. Dora alkoi vähitellen odottaa paremmin ja hypyt paranivat heti, kun se ei päässyt ampumaan esteelle oman tahtinsa mukaan. Tamma on kyllä hurjan rehellinen hyppääjä, mutta jos sille antaa liikaa vapauksia, niin se käyttää ne kyllä hyväkseen. Kun yksittäiset hypyt alkoivat sujua, rakensin muutaman esteen radaksi. Nyt mukaan tuli enemmän käännöksiä ja tarkoituksella vähän tiukempia teitä. Halusin nähdä, miten Dora pysyy kuulolla, kun esteitä tulee nopeammin vastaan. Tässä vaiheessa tamma oli jo ihan liekeissä. Se tuntui tietävän tasan tarkkaan, mitä oltiin tekemässä, ja jokaisen esteen jälkeen olisi ollut mielestäni aivan erinomainen idea lähteä seuraavalle vähän kovempaa.
Ensimmäinen kierros meni vauhdikkaasti. Ensimmäiset esteet Dora hyppäsi ongelmitta, mutta kolmannelle lähestyessä vauhti alkoi karata ja jouduin tekemään aika napakan pidätteen. Tamma kuunteli kuitenkin hyvin ja sain sen takaisin ennen estettä. Hyppy itsessään oli taas oikein hieno. Doran kanssa onkin hauska huomata, miten nopeasti se pystyy kokoamaan itsensä, kun ratsastaja vain tietää mitä haluaa. Seuraavalla kierroksella keskityin erityisesti käännöksiin. Otin kulmat kunnolla läpi ja valmistelin jokaisen suunnanmuutoksen ajoissa. Dora oli selvästi sitä mieltä, että näin hitaasti ei tarvitse kyllä missään nimessä kääntyä, mutta tällä kertaa mentiin minun reittejäni. Tiukemmissa käännöksissä tamma pääsi kuitenkin näyttämään parhaat puolensa. Se on nopea ja notkea, ja kun sain sen tasapainoon ennen käännöstä, pystyin tekemään todella lyhyitä teitä ilman, että hyppyihin tuli mitään säätöä.
Lopuksi otin vielä yhden kierroksen vähän uusintaradan tyyliin. Nyt annoin Doran edetä reippaammin, mutta pidin huolen siitä, että jokainen lähestyminen pysyi hallinnassa. Tamma oli selvästi innoissaan ja laukkasi korvat hörössä esteeltä toiselle. Vauhti oli melkoinen, mutta tällä kertaa se tuntui hyvältä vauhdilta - Dora kuunteli edelleen, vaikka tiesi olevansa menossa kovempaa. Viimeiselle esteelle tuli vielä oikein hyvä tiukka käännös, jonka jälkeen Dora nappasi pitkän laukan ja hyökkäsi esteelle vähän turhankin innokkaasti. Sain sen kuitenkin takaisin juuri sopivasti ennen estettä ja tamma hyppäsi puhtaasti yli. Tuntui melkein siltä, että se olisi voinut saman tien tehdä saman kierroksen uudestaan, jos olisin antanut luvan.
Radan jälkeen annoin Doran kävellä hetken pitkin ohjin. Tamma ei ollut vielä mitenkään erityisen valmis lopettamaan, vaan katseli ympärilleen ja tuntui odottavan, josko seuraava tehtävä olisi jo tulossa. Pikkuhiljaa se kuitenkin rentoutui, ja otin vielä kevyttä ravia molempiin suuntiin. Annoin Doran venyttää kaulaa alas ja eteen ja pidin loppuverryttelyn muutenkin mahdollisimman rauhallisena. Kun oltiin kävelty tarpeeksi, suuntasimme talliin. Dora kulki tällä kertaa oikein nätisti, vaikka pää pyöri edelleen joka suuntaan. Tallissa tamma olisi tietysti voinut jatkaa liikkumista loputtomiin, mutta harjauksen aikana sain sen sentään hetkeksi unohtamaan, että jossain muualla saattaisi tapahtua jotain paljon kiinnostavampaa. Varusteet pois, hikiset kohdat puhtaiksi ja vielä kunnollinen harjaus päälle.
Dora päätti tietysti kiittää hoitotoimenpiteistä kuopimalla juuri siinä vaiheessa, kun olin saanut sen näyttämään hetken rauhalliselta. Huokaisin ja käskin neidin lopettaa, minkä jälkeen tamma nosti päänsä sellaisella ilmeellä, ettei hänellä ollut mitään käsitystä siitä, mistä oikein puhuin. Lopulta sain tamman kuitenkin tyytyväisenä heinien ääreen. Siinä se seisoi taas maailman viattomimman näköisenä, vaikka olin juuri saanut viettää hyvän tovin neuvotellen sen kanssa lähes jokaisesta asiasta. Onhan se välillä aikamoinen persoona, mutta kun Doran kanssa saa yhteisen sävelen löytymään, on sen kanssa kyllä ihan älyttömän kiva tehdä töitä.
