Beetin kanssa päästiin tänään taas esteiden pariin. Ori oli alusta asti hyvällä fiiliksellä, vaikka energiaa tuntui olevan tuttuun tapaan vähän ylimääräistäkin. Lämmittelin Beetiä kaikessa rauhassa ravissa ja laukassa ja keskityin siihen, että sain sen kunnolla kuulolle ennen kuin alettiin hypätä. Beet on kuitenkin sellainen hevonen, että kun se tajuaa, mitä ollaan tekemässä, niin innostus löytyy aika nopeasti.
Aloittelin muutamalla yksittäisellä hypyllä. Laitoin matalien pystyjen eteen puomit V muotoon ohjaamaan Beetiä paremmin esteen keskelle. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota erityisesti lähestymisiin ja siihen, että ori malttaisi tulla esteelle hallitusti eikä vain päättää, että nyt mennään. Ensimmäisillä kerroilla Beet oli vähän turhan innokas ja olisi mielellään hoitanut lähestymisen omalla tavallaan. Energiaa oli kyllä vaikka muille jakaa. Pidin laukkaa tarkoituksella melko rauhallisena ja keskityin siihen, että sain Beetin suoraksi ennen estettä. Ori on vahva ja hyppää mielellään, mutta suuren kokonsa vuoksi sillä ei ole mitään syytä alkaa tehdä viime hetken mutkia tai kiirehtiä lähestymistä. Kun sain oman ratsastamiseni pidettyä jämptinä ja katseen oikeassa paikassa, alkoi Beetkin tulla paljon paremmin mukaan. Ensimmäiset hypyt olivat vähän sellaisia "kyllä minä tästä yli menen, anna vain olla" -tyylisiä, mutta vähitellen hypyt alkoivat pyöristyä ja lähestymiset paranivat.
Kun yksittäiset esteet alkoivat sujua, rakensin muutaman esteen lisää ja tehtiin lyhyt rata. Radan ensimmäinen este oli sama pysty, jonka edessä olivat edelleen ohjaavat puomit. Sen jälkeen tuli ristikko lyhyellä sivulla, käännös maneesin halkaisijalle ja hieman korkeampi este keskellä maneesia. Sen jälkeen piti tehdä kunnolliset kulmat ja kääntää pitkältä sivulta maneesin poikki viimeiselle ristikolle. Beet oli tässä vaiheessa jo aika lailla sitä mieltä, että nyt vihdoin tehdään oikeaa työtä. Ensimmäiset esteet ylittyivät hyvällä energialla, mutta samalla sain kyllä pitää orin tarkasti kuulolla. Hypätessä se innostuu ihan eri tavalla ja alkaa helposti pidentää laukkaa, jos sille antaa siihen mahdollisuuden. Ensimmäisellä kierroksella jouduinkin ratsastamaan pari lähestymistä uudelleen ajatuksella, sillä vauhti meinasi karata vähän turhan reippaaksi. Viimeisellä ristikkolla sain erityisesti keskittyä käännökseen. Beet on kyllä rehellinen hyppääjä, mutta jos lähestymisen jättää huolimattomaksi, ei sille kannata yrittää viimeisillä askelilla keksiä uutta suunnitelmaa. Kun sain kulman siistiksi ja orin suoraksi ajoissa ennen estettä, se hyppäsi ilman mitään ongelmaa. Uusi kierros meni jo paljon paremmin ja ori alkoi selvästi löytää oman rytminsä.
Sitten korotin esteitä vähitellen. Beetille korkeudessa ei varsinaisesti ollut mitään ihmeellistä, sillä 160 cm on kuitenkin orin kisakorkeus, mutta korkeammilla esteillä lähestymisten merkitys korostuu entisestään. Mitä isommaksi esteet kasvoivat, sitä enemmän keskityin itse siihen, että laukassa säilyi hyvä rytmi ja että valmistelin jokaisen hypyn kunnolla. Beet hyppäsi hienosti ja alkoi tuntua todella hyvältä käteen. Se oli energinen, mutta ei enää sellaisella holtittomalla tavalla, vaan tuntui kuuntelevan jokaista apua. Välillä ori olisi varmasti ollut sitä mieltä, että vähän kovempaakin voisi mennä, mutta sain pidettyä sen hyvin mukana. Parasta oli huomata, miten tarkaksi Beet muuttui, kun sille antoi rauhassa aikaa valmistautua hyppyyn. Puomit pysyivät paikoillaan ja hypyt alkoivat tuntua siltä, että alla oli juuri se hevonen, jonka kanssa voi oikeasti luottaa siihen, että homma hoituu.
Lopuksi annoin Beetin kävellä hetken pitkin ohjin ja puhallella rauhassa. Ori vaikutti tyytyväiseltä, vaikka energiaa olisi varmasti vieläkin riittänyt. Ravailin vielä kevyesti molempiin suuntiin ja annoin Beetin venyttää kaulaansa alas ja eteen. Loppuverryttelyssä se rentoutui nopeasti ja alkoi pärskiä tyytyväisenä. Aika hyvä merkki siitä, että päivän työ oli ilmeisesti kelvannut herralle. Käveltimme vielä hyvän aikaa ennen talliin menoa. Beet kulki tuttuun tapaan mielellään vieressä ja yritti samalla saada osansa kaikesta mahdollisesta huomiosta. Tallikäytävällä ori olisi tietenkin voinut jäädä juttelemaan jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta lopulta päästiin omalle paikalle.
Varusteet pois, hikisten kohtien pyyhintä ja vielä perusteellinen harjaus. Beet nautti selvästi erityisesti harjaamisesta ja työnsi päätään vähän väliä lähemmäs kerjätäkseen lisää rapsutuksia. Ei siis mitään uutta tältä herralta. Lopuksi heinää eteen ja Beet sai jäädä tyytyväisenä syömään. Itsekin jäin vielä hetkeksi rapsuttelemaan sitä ennen kuin lähdin, koska eihän tuollaiselle seuramiehelle nyt voi vain sanoa heipat ja kävellä pois.
