Aloitin Ronnien kanssa tavalliseen tapaan rauhalliset verryttelyt ennen varsinaisen valmennuksen alkua. Ori tuntui heti alkuun omalta itseltään: rauhalliselta, hyväntuuliselta ja hyvin avuille kuuliaiselta. Laukassa olisi saanut olla aavistuksen enemmän aktiivisuutta takaa, mutta muuten Ronnie työskenteli rennosti ja tasaisesti. Sen kanssa on helppo lähteä tekemään töitä, sillä ori ei turhia säiky tai jännitä, vaan suhtautuu uusiin tehtäviin varmalla asenteella.
Olin jakanut päivän treenit kolmeen erilaiseen jumppasarjaan. Aloitimme kahdella pienellä pystyllä, joiden väliin tuli kuusi laukkaa. Pystyjen molemmin puolin olin sijoittanut apupuomit, yhteensä neljä kappaletta, joiden tarkoituksena oli auttaa Ronnieta hahmottamaan jalkojensa paikat ja pitämään laukan tasaisena koko tehtävän ajan. Ronnie suoritti tehtävää varmasti ja kuuliaisesti, eikä sillä ollut mitään tarvetta kyseenalaistaa tehtävää. Sain keskittyä lähinnä pitämään laukan riittävän aktiivisena ja huolehtimaan siitä, ettei ori lähtenyt itse ratkaisemaan tehtävää liian helposti.
Estekorkeus ei vielä tässä vaiheessa päätä huimannut, sillä aloitimme 60 sentistä, mutta siitä oli hyvä lähteä rakentamaan tekemistä. Ronnie oli hyvin avuilla ja sen kanssa oli helppo säädellä laukkaa. Se ei lähtenyt vetämään tai kiirehtimään esteille, vaan odotti ratsastajaa ja teki työnsä tarkasti. Jatkoimme seuraavaan tehtävään, jossa oli sama noin 20 metrin väli, mutta tällä kertaa ilman maapuomeja ja viidellä laukalla. Tässä tehtävässä pääsin paremmin keskittymään orin laukan aktiivisuuteen ja kokoamiseen.
Ronnie suoritti tehtävän mukisematta, mutta huomasin nopeasti, että jos jätin laukan liian passiiviseksi, se alkoi hieman laahata takaa. Puomeja saattoi silloin tulla kolisteltua, vaikka varsinaisia pudotuksia ei tullutkaan. Sainkin ratsastaa oria napakammin eteen ja huolehtia siitä, että takajalat pysyivät kunnolla mukana. Ronnie ei kuitenkaan vaatinut kovaa käskyttämistä, vaan pieni ja selkeä apu riitti palauttamaan sen takaisin aktiivisempaan laukkaan. Parhaimmillaan korotimme esteet aina 110 sentin tasolle asti, ja Ronnie suoritti tehtävän hyvin. Hyppy itsessään ei ollut sille ongelma, vaan enemmänkin tehtävän onnistumisen kannalta ratkaisevaa oli riittävä aktiivisuus ja hyvä rytmi laukassa.
Pienen kävelytauon jälkeen siirryimme viimeiseen tehtävään, joka oli kolmen okserin sarja. Jokaisen esteen edessä ja takana oli maapuomi, joten tehtävä vaati hevoselta tarkkuutta, hyvää rytmiä ja kykyä säilyttää laukassa aktiivisuus myös sarjan sisällä. Aloitimme jälleen pienellä korkeudella. Ronnie ylitti esteet varmasti, kuten siltä osasinkin odottaa, mutta aluksi se jäi ajoittain hieman pitkäksi ja sarjavälit eivät osuneet aivan nappiin. Laukka pääsi hetkittäin löystymään turhan paljon, jolloin ori joutui tekemään hypyt hieman liian pitkän kaavan kautta.
Sain kuitenkin nopeasti Ronnien taas skarpimmaksi. Kun laukkaan löytyi enemmän energiaa ja sain orin paremmin koottua ennen sarjaa, myös hypyt paranivat selvästi. Ronnie alkoi käyttää itseään aktiivisemmin ja viimeisillä hypyillä laukassa oli jo rutkasti enemmän voimaa ja tekemisen meininkiä. Korkeutta pystyttiin nostamaan aina 110 senttiin asti, eikä ori missään vaiheessa epäröinyt esteitä. Viimeisten hyppyjen jälkeen ravailin vielä hetken Ronnien kanssa ja annoin sen venyttää itseään eteen ja alas. Ori tuntui loppua kohden jo selvästi paremmalta ja laukkaan oli löytynyt paljon enemmän aktiivisuutta kuin treenin alussa. Viimeiset sarjat jäivätkin hyvällä tavalla mieleen, sillä Ronnie suoritti ne tarkasti ja varmasti, kun sain pidettyä laukan riittävän energisenä.
Lopuksi annoin orin kävellä kunnolla pitkät ohjat. Treenistä jäi itselle hyvä fiilis, vaikka alun kanssa sai hetken tehdä töitä ennen kuin sain Ronnien kunnolla hereille takaa. Erityisesti sarjoilla huomasi, kuinka paljon paremmaksi tekeminen muuttui heti, kun laukassa oli enemmän aktiivisuutta ja sain orin paremmin koottua. Näitä samoja asioita onkin hyvä jäädä työstämään seuraavissa treeneissä.
