Kummallisen ontumatapauksen jälkeen on aina vähän jännittävä lähteä uudestaan treenaamaan, mutta nyt voi ainakin sanoa, että kaikki tarpeellinen on tehty. En ole varmaan ikinä tehnyt näin montaa ontumatutkimusta yhdelle hevoselle viikon aikana, enkä mitään irti ole tammasta saanut. Kengittäjä teki hyvää työtä, lisäksi Tine on viettänyt aikaa infrapunalamppujen alla ja saanut hierontaakin. Vaikka vainoharhainen olenkin, treenin jatkamiselle ei pitäisi olla enää mitään estettä.
Hyppimään ei kuitenkaan heti lähdetä, vaan aloitetaan ihan rauhassa koulukiemuroilla kentällä. Pyysin myös Olivian kentän laidalle seuraamaan, että Tine varmasti liikkuisi puhtaasti ja oikein. Verryttelin tavallista tarkemmin ja käytin paljon kaarevia uria sekä siirtymisiä, jotta pääsin kunnolla tunnustelemaan tamman liikettä. Tine oli alkuun vähän turhan energinen ja olisi mielellään mennyt omaa tahtiaan, mutta pikkuhiljaa sain sen paremmin kuulolle ja rentoutumaan.
Laukassa tein vaihtoja kolmikaarisella kiemurauralla sekä pari vastalaukkalinjaa. Tine oli laukassa taas oma energinen itsensä, joten pidätteitä sai käyttää enemmän kuin tarpeeksi, mutta samalla oli hyvä huomata, että liike pysyi tasaisena eikä tammassa näkynyt merkkiäkään vaivoista. Vastalaukassa Tine pysyi hyvin tasapainossa ja vaihdotkin onnistuivat ihan kivasti.
Lopuksi laukkailimme vielä esteistunnassa ympäri kenttää, jotta Tine sai vähän purkaa ylimääräistä energiaansa. Se taisikin olla päivän mieluisin osuus, sillä reippaampi tempo sopii tammalle aina. Muutaman kierroksen jälkeen Tine alkoi kuitenkin jo rauhoittua ja antoi ottaa itseään paremmin takaisin.
