Vishenka

Olin odottanut tätä päivää jo pitkään, mutta silti toivoin, ettei sillä olisi vielä mikään kiire. Vishyn ensimmäinen varsa oli kuitenkin aina pyörinyt mielessä, ja viimeiset päivät kuluivat tallilla tavallista tiiviimmin. Kävin katsomassa tammaa vähän väliä, vaikka tiesin, ettei jatkuva vahtiminen nopeuttaisi mitään. Sinä yönä puhelin kuitenkin ilmoitti, että nyt tapahtuu. Ehdin tallille juuri sopivasti, ja Vishy oli jo selvästi varsomassa. Ensimmäiset minuutit tuntuivat paljon pidemmiltä kuin ne oikeasti olivat, mutta tamma pysyi koko ajan rauhallisena. Se teki työnsä varmasti, eikä mitään ylimääräistä draamaa tullut.

Lopulta maailmaan syntyi pieni ruunikko orivarsa. Ensimmäinen reaktio oli lähinnä helpotus. Varsa liikutti päätään heti ja alkoi melkein saman tien yrittää jaloilleen. Yrityksiä tarvittiin useampi, ja välillä jalat tuntuivat menevän joka suuntaan yhtä aikaa, mutta periksi se ei antanut. Kun se lopulta pysyi pystyssä, oli seuraavana vuorossa emän löytäminen. Vishy tuntui ymmärtävän heti, mitä siltä odotettiin. Se nuoli varsan kuivaksi, hörisi sille hiljaa ja seisoi kärsivällisesti paikallaan, vaikka varsa pyöri välillä aivan väärässä paikassa. Lopulta sekin keksi, mistä maitoa oikein löytyi, ja silloin tiesin, että suurin jännitys oli ohi.

Seuraavana aamuna talliin oli aivan erilainen tunne kävellä kuin yleensä. Karsinassa odotti pirteä pieni ruunikko varsa, joka oli yön aikana selvästi saanut lisää rohkeutta. Se seurasi emäänsä tarkasti joka paikkaan ja kävi välillä uteliaana kurkistamassa myös minua. Vishy puolestaan vaikutti yllättävän rennolta uudessa roolissaan. Se piti varsaa silmällä koko ajan, mutta ei ollut turhan hermostunut, vaikka minä kävin tervehtimässä kaksikkoa. Ensimmäinen yhteinen tarhailu oli hauskaa katsottavaa. Varsa spurttaili hetken ympäri tarhaa, teki muutaman kömpelön iloloikan ja palasi sitten takaisin emän kylkeen lepäämään. Vishy seurasi touhuja rauhallisesti ja siirtyi välillä perässä, jos varsa sattui lähtemään vähän liian kauas.

Kaikki ei olisi voinut mennä juuri tämän paremmin. Ensimmäinen varsominen sujui helposti, Vishy hoiti uuden tehtävänsä kuin olisi tehnyt sitä aina, ja tallissa saatiin ihastella tervettä, reipasta varsaa. Parempaa alkua en olisi voinut toivoa.

Tänään ohjelmassa oli pitkästä aikaa Claire Obinin valmennus Vishyn kanssa. Olin odottanut sitä jo innolla, sillä vaikka tamma on esteillä aina motivoitunut, jokainen valmennus opettaa meille jotain uutta. Aloitimme pitkällä alkuverryttelyllä sileällä. Halusin, että Vishy sai rauhassa verrytellä ja keskittyä työntekoon ennen esteille siirtymistä. Se tuntui heti alusta asti rennolta ja kuuliaiselta, joten saimme tehdä paljon siirtymisiä ja taivutuksia ennen kuin valmentaja ohjasi meidät puomeille.

Ensin tulimme ravipuomeja, joiden tarkoituksena oli saada askel tasaiseksi ja hevonen paremmin omien takajalkojensa päälle. Vishy teki tehtävän juuri niin tunnollisesti kuin siltä osasin odottaakin. Välillä se jäi hieman odottamaan liikaa minun apujani, mutta kun uskalsin itse ratsastaa aktiivisemmin eteen, tamma liikkui paljon vapautuneemmin. Seuraavaksi nostettiin mukaan pieni ristikko, jonka jälkeen jatkoimme kaarevalle linjalle. Ensimmäisellä kierroksella jäin itse hieman matkustamaan, jolloin Vishy joutui vähän arpomaan ponnistuspaikkaansa. Se kuitenkin pelasti tilanteen hienosti eikä tehnyt esteistä itselleen sen suurempaa numeroa. Valmentaja muistutti minua pitämään laukan aktiivisena koko linjan ajan ja katsomaan ajoissa seuraavaa estettä. Kun korjasin oman ratsastukseni, koko tehtävä alkoi sujua aivan eri tavalla. Vishy hyppäsi rennosti ja tasaisesti, eikä minun tarvinnut tehdä muuta kuin pitää rytmi hyvänä ja antaa sille tilaa käyttää omaa hyppykapasiteettiaan.

Lopuksi kokosimme kaikki päivän tehtävät pieneksi radaksi. Mukana oli muutama kaarre, suora linja ja sarja, jotka vaativat tarkkaa ratsastusta mutta eivät suuria korkeuksia. Kierros onnistui kokonaisuudessaan hyvin. Muutamassa kaarteessa olisin voinut valmistella tiet paremmin, mutta Vishy auttoi jälleen parhaansa mukaan ja piti rytmin tasaisena loppuun asti. Loppuverryttelyssä tamma venytti tyytyväisenä eteen alas ja tuntui siltä, että päivän työ oli tehnyt sille hyvää.

Kesken kilpailukauden päätin, että oli aika ottaa vähän rennommin. Suunnittelinkin lähteväni Vishyn kanssa rauhalliselle maastolenkille, jotta tammakin saisi ansaittua vaihtelua ja rauhaa. Hain Vishyn varusteet valmiiksi karsinan eteen ennen kuin lähdin hakemaan sitä tarhasta. Siellä se paistatteli päivää muutaman muun tamman kanssa, ja tuntui vähän kurjalta keskeyttää sen nautiskeluhetki. Siitä huolimatta neiti lähti tyytyväisenä mukaani. Karsinassa se nautti silmin nähden, kun harjasin sen huolellisesti ja siistin samalla hieman harjaa ja häntää. Lopuksi vielä varusteet päälle ja matkaan.

Pihalla kiristin vielä satulavyön ja säädin jalustimet sopivan mittaisiksi ennen kuin nousin selkään. Ohjasin Vishyn kohti maastoreittiä, mutta kesken matkan tamma pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua aivan kuin kysyen, että mitä ihmettä nyt oli suunnitteilla. Kannustin sitä rauhallisesti eteenpäin, ja se otti ensin pari varovaista askelta. Pian Vishy kuitenkin rohkaistui ja jatkoimme matkaa.

Kuljimme pitkän tovin käynnissä ennen kuin nostimme ravin. Tein samalla pieniä kouluratsastusharjoituksia, joita pystyi hyvin toteuttamaan metsäpoluilla. Vishy vaikutti nauttivan metsän rauhasta täysin siemauksin, enkä voi väittää, etteikö lenkki olisi tehnyt hyvää myös minulle. Kotimatkalla otimme vielä pienen laukkapätkän ennen kuin hidastimme ravin kautta takaisin käyntiin. Annoin Vishylle pitkät ohjat, ja se venytteli kaulaansa tyytyväisenä. Tallipihalla oli yllättävän rauhallista, kun palasimme takaisin, ja saimme touhuta lähes keskenämme. Kylmäsin tamman jalat huolellisesti ja harjasin vielä selän ennen kuin talutin sen takaisin tarhaan.