Manovir Z

Olimme tänään Claire Obinin estevalmennuksessa harjoittelemassa aikaratsastusta. Luvassa oli reipasta etenemistä, sujuvia linjoja ja tiukkoja käännöksiä, joten tiedossa oli juuri sellainen treeni, jossa Mano yleensä pääsee näyttämään vahvuutensa.

Mano oli jo alkukäynneissä tavallista innokkaampi, mutta pysyi hyvin kuulolla. Verryttelin sen huolellisesti kaikissa askellajeissa ja otimme muutamat siirtymiset sekä taivutukset, jotta ori keskittyisi kunnolla työntekoon. Claire oli rakentanut maneesiin melko vaativan radan, mutta käytimme alkuun muutamia yksittäisiä esteitä verryttelyhyppyihin. Mano hyppäsi ne varmasti ja tasaisella rytmillä, joten pääsimme nopeasti itse asiaan.

Aloitimme hieman helpommalla rataversiolla, jotta pääsimme hakemaan sopivaa rytmiä. Ensimmäinen kierros sujui siististi, mutta valmentaja huomautti, että aikaratsastuksessa meidän pitäisi uskaltaa edetä rohkeammin. Mano olisi kyllä liikkunut eteenpäin pyytämättäkin, mutta jäin itse hieman varmistelemaan kaarteissa. Kun uskalsin päästää sen etenemään enemmän, meno muuttui heti sujuvammaksi. Tavalliset pysty- ja okseriesteet ylittyivät helposti, mutta trippelille jouduin hakemaan lähestymisen hieman tarkemmin, jotta hyppy pysyi yhtä laadukkaana kuin muilla esteillä.

Kun ensimmäinen rata alkoi sujua, valmentaja muutti estejärjestystä ja lisäsi mukaan tiukempia käännöksiä sekä haastavampia lähestymisiä. Tässä vaiheessa Mano oli selvästi elementissään. Se hyppäsi varmasti ja arvioi ponnistuspaikat erinomaisesti, mutta innostui välillä etenemään turhankin reippaasti mutkien jälkeen. Jouduin muistuttamaan sitä muutaman kerran pidätteillä ja huolehtimaan siitä, että laukka säilyi tasapainoisena myös tiukoissa kaarteissa.

Loppua kohden yhteistyö alkoi toimia todella hyvin. Mano reagoi pieniin apuihin nopeasti, kääntyi napakasti ja säilytti rytminsä esteeltä toiselle. Kun uskalsin itse luottaa enemmän orin omaan esteälyyn, radat alkoivat sujua sekä puhtaasti että vauhdikkaasti. Claire olikin lopuksi tyytyväinen suoritukseemme ja totesi, että juuri tällaisilla radoilla Manon vahvuudet pääsevät parhaiten esille. Treenistä jäi itsellekin hyvä fiilis, sillä yhteistyö tuntui koko ajan vain paranevan kierros kierrokselta.

Tänään päätin viettää vähän enemmän aikaa Manon kanssa, sillä tuntuu, että se on jäänyt viime aikoina turhan vähälle huomiolle, vaikka se on yksi suosikeistani. Olin pyytänyt jo edellisenä päivänä, että ori jätettäisiin aamulla sisälle, sillä tarkoituksena oli lähteä sen kanssa maastoon ja käydä hyppäämässä muutama maastoeste ihan vaihtelun vuoksi.

Mano seisoskeli karsinassaan, tai oikeastaan pyöri siellä omaan tapaansa, kun saavuin paikalle. Se höristi korviaan heti minut nähdessään ja vaikutti siltä kuin olisi jo arvannut, että jotain kivaa olisi luvassa. Otin harjat esiin ja menin karsinaan. Harjaaminen sujui muuten helposti, mutta sain välillä väistellä, kun ori päätti pyörähtää tutkimaan milloin minua ja milloin harjapakkia. Se ei kuitenkaan tehnyt mitään ilkeyttään, vaan energiaa tuntui olevan tavallista enemmän. Harjasin sen huolellisesti kauttaaltaan ja selvitin hännän sekä harjan. Ne olivat kasvaneet jo sen verran pitkiksi, että siistin niitä hieman saksilla. Kun Mano alkoi näyttää siistiltä, kävin hakemassa varusteet. Kuten usein, ori päätti juuri silloin liikkua ympäri karsinaa, kun yritin nostaa satulaa selkään. Pienen sähläyksen jälkeen sain kuitenkin varusteet paikoilleen. Heti kun suitset olivat päässä, Mano rauhoittui selvästi ja seisoi loppuvarustuksen ajan lähes paikallaan. Suojat sain laitettua nopeasti, ja pian suuntasimme ulos.

Mano puhkui intoa, kun kiristin vielä satulavyön ja säädin jalustimet sopiviksi. Selkään noustessa se ei olisi millään malttanut odottaa liikkeelle lähtöä, mutta pysyi kuitenkin kuuliaisesti paikallaan pyynnöstäni. Ohjasin orin kohti maastoreittejä, ja jo alkumatkasta sai muistutella sitä pysymään käynnissä, sillä se olisi mielellään lähtenyt reippaampaa vauhtia. Kävelimme hyvän matkaa ennen kuin pyysin ravia. Mano lähti eteen innokkaasti, mutta pysyi hyvin avuilla. Tein ravissa taivutuksia ja pieniä siirtymisiä, jotta sen keskittyminen pysyisi työnteossa eikä pelkästään vauhdissa. Ori tuntui todella mukavalta ratsastaa ja reagoi pienimpiinkin apuihin nopeasti. Matka taittui rennosti, eikä Mano juuri välittänyt ympäristön äänistä tai muista hevosista.

Kun pääsimme maastoesterataa edeltävälle laukkasuoralle, annoin luvan nostaa laukan. Mano vastasi heti ja eteni innokkaasti mutta tasapainoisesti. Ensimmäisen esteen nähdessään sen korvat nousivat pystyyn ja askel tuntui vain paranevan. Sain tehdä muutaman pidätteen, ettei vauhti kasvanut liikaa, mutta esteelle se tuli itsevarmasti ja hyppäsi puhtaasti. Seuraavatkin esteet sujuivat yhtä vaivattomasti. Oli ilo huomata, kuinka paljon ori selvästi nautti hyppäämisestä. Sen oli helppo arvioida ponnistuspaikat itse, ja minun tehtäväkseni jäi lähinnä pitää rytmi tasaisena. Hyppäsimme vain lyhyemmän radan, sillä en halunnut rasittaa Manoa liikaa, vaikka se olisi varmasti jatkanut vielä pidempäänkin. Radan jälkeen annoin sen laukata hetken rennosti ennen kuin hidastimme raviin. Paluumatkan ravailimme kevyesti, ja hyvissä ajoin ennen tallia siirryimme käyntiin, jotta ori sai jäähdytellä rauhassa.

Tallilla talutin Manon suoraan pesupaikalle ja riisuin varusteet. Kävin viemässä ne paikoilleen ennen kuin huuhtelin orin viileällä vedellä. Lämmin sää teki pesusta varmasti miellyttävän, eikä Mano näyttänyt panevan käsittelyä yhtään pahakseen. Kylmäsin jalat huolellisesti ja huuhtelin hien pois. Lopuksi venyttelin sen jalat, laitoin savet jalkoihin ja odottelin niiden kuivumista. Kun kaikki oli valmista, hain riimun ja vein Manon takaisin tarhaan. Se lähti reippaasti portilta eteenpäin, mutta pysähtyi vielä hetkeksi katsomaan minua ennen kuin ravasi vähän matkaa ja alkoi touhuta omiaan. Minulle jäi vielä varustehuolto tehtäväksi ennen kuin pääsin siirtymään muiden hevosten pariin.