Taten kanssa oli tänään taas vähän sellainen fiilis, että herra tiesi itse tasan tarkkaan, mitä oltiin tekemässä - ja olisi mielellään päättänyt myös, miten se tehdään. Selkään päästiin kuitenkin ilman suurempaa draamaa, vaikka ori olikin alkuun vähän varpaillaan. Onneksi tuttu hoitaja oli vieressä ja Tate rauhoittui nopeasti, kun pääsin kyytiin.
Alkuverkat olivat tuttuun tapaan Taten mielestä varmaan päivän turhin osuus. Kävelyt, ravit ja muut tylsät perusjutut jaksoi kyllä tehdä, mutta vähän sellaisella ilmeellä, että voitaisiinko jo siirtyä ihan oikeasti asiaan. Samalla se oli kuitenkin ihan superherkkä ratsastaa. Tuntui, että ehdin ajatella jotain ja Tate oli jo tekemässä sitä. Sen kanssa pitääkin olla aika tarkkana omien apujen kanssa, koska mitään ylimääräistä säätämistä ei oikeastaan tarvita.
Aloiteltiin ravipuomeilla ja laukkatöillä, minkä jälkeen otettiin laukkapuomeja ympyrällä. Ravipuomit menivät oikein kivasti, mutta laukassa Tate meinasi innostua vähän liikaa. Vauhtia löytyi kyllä omiksi tarpeiksi, ja välillä sain tosissani miettiä, miten saan herran pysymään sopivan kokoisella ympyrällä ja vielä osumaan puomeillekin. Pari kertaa lähestyminen meni vähän sinne päin, mutta kun itse maltoin istua enkä lähtenyt kädellä jarruttamaan, alkoi Tatenkin pääkoppa pysyä paremmin mukana. Lopulta saatiin puomit kunnialla molempiin suuntiin. Sitten pari pientä hyppyä ristikolla innarina ja sarjalla. Näissä Tate oli jo paljon enemmän omassa elementissään. Se selvästi tiesi, että nyt tehdään jotain kiinnostavampaa, ja keskittyminenkin parani heti. Jouduin kuitenkin muistuttamaan sitä siitä, ettei jokaista estettä tarvitse lähestyä sellaisella "nyt mennään eikä meinata" -asenteella. Tate tarvitsee etenkin esteille vähän rohkaisua, mutta samalla sen kanssa pitää pitää pää kylmänä ja oma tekeminen tasaisena. Jos alan itse jännittää tai epäröidä, Tate kyllä nappaa siitä kiinni saman tien.
Välissä pieni kävelytauko ja sitten radalle. Maneesissa mentiin, koska kenttä oli sateiden jäljiltä aivan liian märkä hyppäämiseen. Rata ei sinänsä ollut mikään maailman vaikein, varsinkaan Tatelle, mutta tänään tarkoituksena olikin enemmän saada vauhti pysymään hanskassa ja opetella tekemään hommia vähän rauhallisemmin. Alussa Tate oli aika täpinöissään. Ori tiesi heti, että nyt rata jatkuu esteeltä toiselle, ja olisi mieluusti kiitänyt tehtävästä seuraavaan vähän minun suunnitelmiani nopeammin. Erityisesti innaritehtävällä sain pitää aika tarkasti huolen siitä, ettei vauhti karkaa. Esteet olivat noin 80 cm, eli korkeudesta ei todellakaan ollut kyse, mutta vauhdin puolesta välillä tuntui siltä, että oltaisiin oltu vähän isommallakin radalla. Taten kanssa en kuitenkaan lähtenyt tappelemaan ohjalla, vaan yritin tehdä kaiken mahdollisimman paljon istunnalla ja äänellä. Se tuntui toimivan paremmin, ja mitä pidemmälle rata eteni, sitä paremmin ori alkoi kuunnella. Alkuinnostus meni ohi ja yhtäkkiä alla olikin taas se sama fiksu Tate, joka oikeasti kuuntelee ihan pienintäkin apua.
Radan jälkeen annoin Taten kävellä hetken ihan pitkin ohjin ja annoin sen puhallella rauhassa. Ori oli edelleen aika valpas ympärilleen, mutta samalla selvästi tyytyväinen siitä, että vaikeimmat hommat oli jo tehty. Kun hengitys alkoi tasaantua, otettiin vielä vähän ravia molempiin suuntiin. Tein loppuverryttelyn mahdollisimman rennosti ja annoin Taten venyttää kaulaa eteen ja alas. Tässä vaiheessa se alkoi olla jo huomattavasti rennompi ja tuntui ihan erilaiselta kuin ratsastuksen alussa.
Lopuksi vielä hetki käyntiä pitkin ohjin, kunnes Tate oli kunnolla palautunut. Käveltiin maneesissa rauhassa kierroksia ja annoin orin katsella ympärilleen ilman, että sen tarvitsi enää keskittyä mihinkään erityiseen. Tuntui, että juuri tällainen rauhallinen loppu teki sille hyvää, kun se sai itsekin vähän sulatella päivän tehtäviä. Kun oltiin kävelty tarpeeksi, suunnattiin talliin. Tate vaikutti jo ihan tyytyväiseltä ja kulki nätisti perässä, joten tällä kertaa tallikäytävälläkään ei ollut mitään sen kummempaa säätöä. Satula ja suitset pois, vähän harjausta ja hikisten kohtien puhdistus. Tate seisoi koko ajan oikein nätisti omalla paikallaan ja vaikutti lähinnä siltä, että päivän työvuoro olisi hänen osaltaan ollut tässä. Lopuksi vielä vähän rapsutuksia ja heinää naaman eteen, mikä tuntui olevan päivän ehdoton suosikkiosuus.
