Seran kanssa aloiteltiin tänään valmennusta aika reippaissa merkeissä. Tamma oli jo verrytellessä sitä mieltä, että nyt voisi ihan hyvin mennä eikä meinata, joten sain heti alkuun muistutella, että tässä ollaan vasta aloittamassa. Tein ravissa ja laukassa paljon ympyröitä, voltteja ja suunnanvaihtoja sekä puomeja kaarevalla uralla. Sera oli energinen ja vähän känkkäränkkä, kuten asiaan kuuluu, mutta kun sain sen oikeasti kuuntelemaan, alkoi liikkuminen tuntua heti paljon paremmalta.
Kun tamma oli vähän vetreytynyt, otin puomit mukaan myös volteille ja ympyröille. Sera yritti välillä oikaista kulmia ja mennä tehtävistä vähän omalla suunnitelmallaan, joten sain olla aika tarkkana siitä, että ratsastin jokaisen tien loppuun asti. Sen kanssa ei muutenkaan kannata ajatella, että kyllä se nyt varmaan tuosta menee. Jos itse jätän jonkin asian vähän sinne päin, Sera kyllä huomaa sen välittömästi ja käyttää tilaisuuden hyväkseen. Nostin puomit kavaleteiksi ja siinä vaiheessa tamman korvat alkoivat olla jo huomattavasti enemmän eteenpäin. Esteet eivät Seran mielestä olleet ainakaan liian jännittäviä, päinvastoin. Laukassa Sera olisi mieluusti lisännyt vauhtia joka kerta, kun uusi tehtävä tuli näköpiiriin, joten pidätteitä sai tehdä ihan tosissaan. Kun sain sen kuitenkin pysymään kuulolla ja suoraksi ennen seuraavaa estettä, tehtävät sujuivat oikein kivasti.
Muutaman hypyn jälkeen nostin esteitä vähitellen ylöspäin. Sera hyppäsi todella varmasti ja rohkeasti, eikä korkeuden kasvattaminen tuntunut hetkauttavan sitä juuri lainkaan. Sen sijaan vauhti alkoi välillä olla vähän turhan reipasta. Tamma innostuu hypätessä helposti, ja kun kierrokset nousevat, tuntuu siltä, että jokaista estettä pitäisi päästä lähestymään vähän kovempaa kuin edellistä. Jouduin siis itsekin keskittymään siihen, etten jää vain matkustamaan mukana, vaan ratsastan jokaisen lähestymisen kunnolla.
Kun yksittäiset hypyt alkoivat sujua, siirryttiin kolmikaariselle tehtävälle, jossa oli pystyesteitä. Tarkoituksena oli saada Sera kuuntelemaan myös mutkissa ja suoristumaan kunnolla ennen jokaista hyppyä. Ensimmäinen kierros ei ollut aivan onnistunein. Tamma kyllä hyppäsi esteet, mutta taipuminen ja asetukset eivät selvästikään olleet sen mielestä tämän päivän tärkeimpiä asioita. Se olisi mieluummin mennyt vähän suoraviivaisemmin ja vauhdikkaammin, kun kerran esteetkin olivat siinä. Puolipidätteet auttoivat kuitenkin nopeasti. Kun sain Seran odottamaan mutkissa ja valmistelin seuraavan hypyn ajoissa, alkoi tehtävä näyttää ihan toiselta. Tamma pysyi paremmin tasapainossa ja lähestymiset paranivat heti. Muutama ponnistus tuli edelleen vähän hassusta kohdasta, mutta Sera on onneksi todella rehellinen hyppääjä ja paikkaa paljon omalla kapasiteetillaan.
Suuntaa vaihtaessa tuli vielä yksi kunnon muistutus siitä, ettei tämän hevosen kanssa voi koskaan täysin ratsastaa autopilotilla. Sera ei osannut päättää, oliko seuraavalle pystylle tarkoitus hypätä minun vai hänen suunnittelemastaan kohdasta, ja tuloksena oli pari vähän hassua tasajalkahyppyä. En kuitenkaan lähtenyt tilanteessa hätäilemään, vaan pidin avut rauhallisina ja selkeinä. Kun tamma tajusi, että nyt kuunnellaan ratsastajaa, seuraavat hypyt menivät jo paljon paremmin. Samalla keskityttiin myös esteistuntaan. Sera on herkkä ja reagoi helposti, jos alan itse tekemään liikaa. Pienemmillä esteillä huomasin muutaman kerran lähteväni johtamaan hevosta esteelle aivan liian aikaisin, mikä sai tamman hieman epäröimään. Kun maltoin itse istua rauhassa mukana ja antaa sen tehdä työnsä, hypyt olivat paljon sujuvampia. Seran kanssa tuntuu muutenkin toimivan parhaiten se, että pidän käden pehmeänä mutta jalat napakoina enkä ala turhaan säätää viimeisillä askelilla.
Lopuksi otettiin vielä pituushalkaisijalle linja kahdella pystyllä. Tässä Sera oli jo ihan elementissään. Se tuli esteille reippaassa mutta tahdikkaassa laukassa, ja sain laukkaa myös koottua hyvin esteiden välissä. Tamma olisi varmasti mielellään lähtenyt viimeiselle esteelle vähän kovempaa, mutta tällä kertaa se malttoi odottaa ja saatiin molemmat hypyt oikein kivasti tehtyä. Loppuun annoin Seran kävellä hetken pitkin ohjin. Tamma oli edelleen melko täpinöissään ja katseli ympärilleen sillä ilmeellä, että joko kohta keksitään jotain uutta tekemistä. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi venyttää kaulaansa ja puhallella, joten otin vielä kevyttä ravia molempiin suuntiin ja annoin sen venyttää itseään eteen ja alas. Kun Sera malttoi oikeasti rentoutua, tuntui alla yhtäkkiä olevan ihan eri hevonen.
Käveltiin vielä hyvän aikaa ennen talliin lähtöä. Sera kulki kyllä nätisti, mutta energiaa riitti edelleen sen verran, että pienet tanssahdukset ja ylimääräiset suunnanvaihdot kuuluivat pakettiin. Tallissa tamma olisi mieluusti jatkanut touhuamista, mutta sain sen lopulta seisomaan paikoillaan varusteiden riisumista varten. Harjauksen aikana naama oli välillä vähän hapan, mutta muuten kaikki sujui ihan kunnialla.
Kun lopulta saatiin varusteet pois ja hikiset kohdat puhtaiksi, Sera vaikutti jo paljon tyytyväisemmältä. Heinät eteen ja tamma jäi niitä rouskuttelemaan sen näköisenä, ettei päivän treenissä nyt ehkä ollutkaan mitään valittamista. Itsellekin jäi hyvä fiilis, etenkin siitä, miten paljon Sera parani sen jälkeen, kun se oikeasti päätti keskittyä. Tämän tamman kanssa saa välillä tehdä vähän enemmän töitä, mutta silloin kun se suostuu yhteistyöhön, on sen kanssa kyllä aivan älyttömän hieno ratsastaa.
