Orpheus de Mer Z

Teus on rauhaa rakastava ori, joka lempeästä luonteestaan huolimatta osaa tarvittaessa laittaa isommatkin orit ruotuun, jos nämä alkavat liiaksi isotella. Ihmisten seurassa Teus sivuuttaa toisten orien uhoamisen täysin ja seuraa omistajaansa uskollisesti kuin koiranpentu emoaan. Sen läheisyydenkaipuu saattaa joskus käydä hieman päälle, mutta mieluummin omistan täydellisen kuuliaisen orin kuin sellaisen, joka vie omistajaansa miten tahtoo.

Ratsastaessa Teus pysyy yhtä vakaana kuin maastakäsin. Se antaa aina täyden työpanoksen lajista riippumatta. Liikkeet ovat suuria ja hyvin eteenpäin vieviä, mutta samalla pehmeitä ja miellyttäviä istua. Pitkähermoisuutensa ansiosta ori ei hermostu, vaikka kaikki ei onnistuisi heti ensimmäisellä yrittämällä. Se jaksaa työstää samaa asiaa pitkään ennen kuin kyllästyy toistoihin. Teus on monipuolinen ratsu: rataesteiden lisäksi siltä sujuvat niin kouluratsastus kuin maastoesteetkin. Kouluratsuna se saa pienen miinuksen hieman suurpiirteisistä liikkeistään, jotka eivät aina vastaa perinteisen sulavan kouluratsun ihannetta.

Rataesteillä Teus on miellyttävä ja kehittävä kumppani. Se vaatii toimiakseen tarkat ja huolelliset avut, joten ratsastajan apujenkäytön on oltava kunnossa, jotta ori liikkuu parhaalla mahdollisella tavalla. Suuriliikkeisenä hevosena se tarvitsee ratsastajan tukea erityisesti tiukoissa käännöksissä: ratsastajan on oltava hereillä ja ohjattava se täsmällisesti oikealle linjalle. Teus ei ole ketterä poni, joka kääntyy nappia painamalla, eikä se aina itse säätele vauhtiaan lähestyviin kaarteisiin. Kun ratsastaja kuitenkin näyttää suunnan selkeästi, ori hoitaa loput vaivattomasti. Sen hyppytekniikka on kunnossa, ja se viimeistelee myös laskeutumiset huolellisesti. Lähestymisissä se saattaa toisinaan lisätä vauhtia, mutta harvoin se vaikuttaa hypyn onnistumiseen.

Vaikka Teus tulee toimeen muiden hevosten kanssa, se ei ole mikään toisten tahdon mukaan taipuva nössö. Se kaivaa sotakirveen esiin vasta äärimmäisessä tilanteessa, ja yleensä se sopeutuu seuraan kuin seuraan paikasta ja tilanteesta riippumatta. Sirosti häntiään heiluttelevia tammoja ori tarkkailee sivusilmällä, mutta harvoin se jää niitä tuijottamaan - eikä ainakaan kovin herkästi lähde perään.