Saapuessani tallille Rita oli jo valmiiksi varustettuna odottamassa. Tamma katseli ympärilleen tarkkaavaisesti ja vaikutti olevan enemmän kiinnostunut maneesin nurkista kuin minusta. Selkään noustessa kaikki sujui kuitenkin hyvin, vaikka jo ensimmäisillä käyntiaskeleilla huomasin, kuinka herkkä ratsu allani oli. Pienikin pohkeen hipaisu sai Ritan jännittymään ja ottamaan pari kiireistä askelta eteenpäin.
Aloitin työskentelyn ravissa tarkoituksenani saada tamma rentoutumaan ja hyväksymään apuni tasaisemmin. Rita oli heti alusta lähtien energinen ja valmis töihin, mutta samalla myös hyvin tarkka kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Välillä maneesin seinän takaa kuuluva ääni tai katsomon varjo sai sen nostamaan päätään ja tuijottamaan epäluuloisesti, vaikka mitään varsinaista pelättävää ei ollutkaan. Jouduin ratsastamaan pehmeästi mutta johdonmukaisesti, sillä liian voimakkaisiin apuihin Rita vastasi näyttämällä mielipiteensä välittömästi. Muutaman kerran se viskasi päätään ja heitti pienen pukin, kun en ollut tarpeeksi tarkka omien apujeni kanssa.
Suunnan vaihtuessa tamma alkoi vähitellen keskittyä paremmin itse työntekoon. Sain pidettyä pohkeet tasaisesti kyljissä ilman suurempia protesteja, ja ravi muuttui tasaisemmaksi. Rita tuntui koko ajan haluavan tehdä oikein, mutta sen suuri energia piti minut jatkuvasti hereillä satulassa. Laukkatyöskentelyssä tamman luonne tuli vielä selvemmin esiin. Ensimmäiset kierrokset menivät vauhdikkaasti, kun Rita olisi mielellään laukannut vähän kovempaa kuin mitä tehtävä vaati. Valmentaja muistutti minua ratsastamaan enemmän istunnalla ja puolipidätteillä kuin kädellä, ja vähitellen tamma alkoi löytää paremman tasapainon. Kun laukka alkoi pyöriä hallitummin, Rita tuntui heti erinomaiselta ratsastaa. Sen liike oli kevyt ja energinen, ja välillä sain alleen muutamia todella laadukkaita askelia.
Välikäyntien jälkeen jatkoimme kokoamis- ja siirtymisharjoituksilla. Aluksi Rita oli sitä mieltä, että paikallaan steppaaminen olisi paljon parempi vaihtoehto kuin rauhallinen työskentely, mutta kärsivällisellä ratsastuksella sain sen vähitellen odottamaan apujani. Kun tamma lopulta rentoutui, se alkoi kantaa itseään huomattavasti paremmin ja tuntuma muuttui tasaiseksi. Ravityöskentelyssä Rita pääsi näyttämään liikkeitään. Kun pyysin lisäystä, tamma vastasi välittömästi ja tuntui suorastaan lentävän eteenpäin. Energiaa olisi riittänyt paljon enempäänkin, mutta tällä kertaa tavoitteena oli säilyttää hallinta ja tasapaino. Valmentajan ohjeilla onnistuimme löytämään hyvän kompromissin eteenpäinpyrkimyksen ja kuuliaisuuden välille.
Lopuksi otimme vielä hieman laukkatyöskentelyä. Tässä vaiheessa Rita oli jo huomattavasti paremmin kuulolla kuin valmennuksen alussa, ja sain ratsastettua useita tasapainoisia sekä elastisia laukka-askelia. Valmentajan kehotuksesta annoin tamman lopuksi laukata hieman rennommin eteenpäin ennen kuin siirsin sen raviin ja siitä käyntiin. Loppukäynneissä Rita vaikutti tyytyväiseltä itseensä. Tallissa varusteita riisuessa tamman tammamainen luonne muistutti vielä olemassaolostaan satulavyötä avatessa, mutta muuten se seisoi yllättävän nätisti paikoillaan. Harjasin sen huolellisesti ja annoin muutaman rapsutuksen kaulalle ennen kuin vein sen takaisin karsinaansa. Päivän aikana Rita ehti näyttää sekä herkän että määrätietoisen puolensa, mutta valmennuksesta jäi silti erittäin onnistunut tunne.
