Tortuga K

Nousin Toran selkään ja annoin sen alkuun liikkua rennosti eteen. Se tuntui heti energiseltä, vähän sellaiselta että olisi valmis tekemään enemmänkin, joten pidin alun tarkoituksella yksinkertaisena. Kävelin pitkään ja annoin sen katsella kenttää, ennen kuin aloin pyytää siltä mitään tarkempaa. Ravissa tein paljon suunnanmuutoksia ja siirtymisiä, jotta sain Toran paremmin kuulolle. Se reagoi nopeasti apuihin, välillä jopa vähän liiankin herkästi, joten keskityin pitämään oman tekemiseni rauhallisena ja tasaisena. Laukassa hain samaa rytmiä, en niinkään isoa laukkaa vaan sellaista, jossa pystyin helposti säätelemään askelta.

Tämän päivän harjoituksena rakensin kaarevan linjan kahdelle esteelle. Ensimmäinen oli pieni pysty ja toisena okseri, ja niiden väli ratsastettiin loivalla kaarella. Ideana oli säilyttää tasainen rytmi ja saada Tora odottamaan, vaikka linja houkutteli sitä oikomaan ja kiirehtimään. Tulin tehtävää ensin yksittäisinä hyppyinä. Pysty sujui helposti, Tora hyppäsi siitä vaivattomasti ja jatkoi reippaasti eteen. Okserille tullessa se vähän nosti päätään ja jäi katsomaan, mutta kun pidin pohkeen kiinni ja katseen esteen yli, se tuli kuitenkin läpi ilman epäröintiä.

Kun yhdistin esteet linjaksi, ensimmäisellä kerralla Tora lähti vähän valumaan sisäänpäin ja kiirehti väliä. Se teki kaaresta turhan jyrkän ja tuli toiselle esteelle vähän huonossa tasapainossa. Otin uudelleen ja keskityin tällä kertaa enemmän ulkoapuihin, jotta sain sen pysymään linjalla. Seuraavalla kerralla ero oli selvä. Tora pysyi paremmin pohkeen ja ohjan välissä, kaari säilyi loivana ja askel rytmissä. Se pääsi okserille paljon paremmasta paikasta ja hyppy oli siisti ja tasapainoinen. Toistin tehtävän muutaman kerran, ja joka kerralla Tora tuntui varmemmalta eikä yrittänyt enää oikoa. Loppuun tein pienen radan, jossa sama kaareva linja tuli osana kokonaisuutta. Keskityin pitämään koko radan ajan saman rytmin, enkä antanut Toran lähteä kaahottamaan esteiden välissä. Kun se pysyi kuulolla, kaikki sujui jouhevasti ja käännökset onnistuivat sen ketteryydellä helposti.

Loppuverryttelyssä annoin sen venyttää kaulaa alas ja liikkua rennossa ravissa. Tora rauhoittui nopeasti ja liike pehmeni selvästi. Laskeuduin satulasta ja löysäsin vyötä heti, annoin sille hetken aikaa seistä paikoillaan ja palautua. Tallissa riisuin varusteet ja annoin Toran seistä käytävällä hetken. Se venytteli itseään ja ravisteli päätään, mutta pysyi muuten rauhallisena. Harjasin sen huolellisesti, kiinnitin erityistä huomiota jalkoihin ja selkään. Lopuksi tarkistin vielä kaviot ja annoin sille pienen hetken omaa aikaa ennen kuin vein sen takaisin karsinaan.

Nousin Toran selkään ja annoin sen kävellä hetken pitkällä ohjalla. Tamma tuntui heti hereillä olevalta, korvat pyörivät ja askel oli reipas. Kentän laidalla joku kolisteli puomeja ja Tora vähän venyi kaulastaan katsomaan, mutta pysyi kuitenkin rentona kun pidin oman olemiseni rauhallisena. Annoin sille aikaa tutustua ympäristöön enkä kiirehtinyt suoraan tehtäviin. Aloitin ravissa kevyellä työskentelyllä. Tora oli herkkä pohkeelle ja liikkui eteen pienestäkin pyynnöstä, joten keskityin pitämään temmon tasaisena ja ohjan tuntuman pehmeänä. Tein paljon kaarevia teitä ja voltteja, jotta sain sen kuulolle ja vetreytymään. Laukassa sama fiilis jatkui, Tora rullasi hyvin eteen ja tuntui tasapainoiselta, vaikka vähän vilkuilikin kentän kulmia. Pidin laukan kevyenä ja annoin sen liikkua eteen, mutta muistutin välillä pidätteillä, että olimme yhdessä tekemässä.

Ennen hyppyjä otin muutaman puomin ravissa ja laukassa. Tora nosteli jalkojaan reippaasti ja tuntui keskittyvän paremmin tehtävään kuin ympäristöön. Se rentoutui selvästi, kun sillä oli tekemistä. Siirryin pieneen ristikkoon, jonka lähestyin ensin ravissa. Tora tuli hyvin pohkeen edessä, hyppäsi pyöreästi ja jatkoi heti eteen. Kehui sitä ääneen, koska tiesin sen arvostavan varmistusta. Seuraavaksi nostin tehtävää pieneksi sarjaksi. Lähestyin laukassa ja keskityin pitämään linjan selkeänä. Tora oli nopea jaloistaan ja vähän malttamaton, joten pidin oman ylävartalon rauhallisena ja tuin tasaisella kädellä. Ensimmäisellä kerralla se vähän kiirehti väliin, mutta korjasin seuraavalla yrityksellä rytmiä ja silloin sarja sujui paljon paremmin. Tora tuntui varmalta ja ketterältä, juuri sellaiselta kuin se oli parhaimmillaan.

Rakensin lopuksi pienen radan, jossa oli muutama kaareva linja ja yksi hieman erikoisempi este. Huomasin heti, että Tora kiinnitti siihen huomiota. Annoin sen katsoa hetken ja ratsastin ohi pari kertaa ilman hyppyä. Kun tulin uudelleen, pidin pohkeen kiinni ja katseen esteen yli. Tora epäröi sekunnin, mutta luotti ja hyppäsi. Sen jälkeen se jatkoi varmemmin eteen. Radalla keskityin siihen, etten alkanut itse jännittää. Tora reagoi minuun nopeasti, joten oma rentous oli tärkeää. Kun pidin rytmin tasaisena ja linjat selkeinä, Tora suoritti hienosti. Se kääntyi näppärästi ja hyppäsi ilmavasti, eikä jännittänyt enää samoja asioita kuin alussa. Loppuverryttelyssä annoin ohjaa pidemmäksi ja taputin kaulalle. Tora huokaisi ja venytti askeltaan, selvästi tyytyväisenä.