i. Paradox oli voikko, 164 cm korkea trakehnerori, jolla oli sporttinen rakenne. Saksalaista syntyperää oleva Paradox oli hyvärakenteinen ori, joka oli nuoresta pitäen tottunut esiintymään ja näyttämään parastaan. Se kilpaili kansallisella tasolla esteillä ja myös monipuolisena ratsuna ylsi kouluratsuna vaativalle tasolle asti. Paradox kantakirjattiin kymmenvuotiaana kakkospalkinnolle, ja kantakirjalausunto kiitteli erityisesti sporttista linjaa sekä isoja, näyttäviä askellajeja, jotka se on periyttänyt myös varsoilleen. Jälkeläisiä hyväsukuiselle ja suositulle siitosorille kertyi kuutisenkymmentä. Niille se periytti askelten lisäksi hyvää suorituskykyä, kokoamisastetta ja motivaatiota työntekoon, varsojen ollessa myös isänsä tavoin kovahermoisia suoritushevosia. Paradoxin maallinen elämä kohtasi loppunsa orin saadessa pahan ähkyn kahdeksantoistavuotiaana.
ii. Accelerat oli rautias, 166 cm korkea trakehnerori. Accelerat kilpaili pääasiassa esteillä kansallisella tasolla asti, mutta kunnostautui myös kouluratsuna helpoissa luokissa tämän lisäksi. Acceleratin suku on hyvin monipuolinen, ja sieltä löytyy estehevosten lisäksi valjakko- ja koulupainotteisia yksilöitä. Luonteeltaan ori oli sympaattinen ja tuli oikein hyvin juttuun lajitoveriensa kanssa tarhaten porukassa. Loistavat kilpahevosen eväät varsoilleen maailmaan antanut ori toimi siitoksessa kaksi kautta pitkän kilpauran jälkeen ja oli melko suosittukin. Varsoja jäi kuitenkin tiinehtymisongelmien vuoksi, joita ei sen tarkemmin tutkittu koskaan – oliko vika oriissa vai tammoissa – vain viisi kappaletta. Accelerat lopetettiin jalkaongelmien vuoksi parikymppisenä.
ie. Panamera oli menestyksekäs estetamma, joka kilpaili niin kotimaassaan Saksassa kuin ulkomaillakin mainetta niittäen. Voikko, 162-senttinen trakehnertamma oli rakenteeltaan siro ja varsin omaleimainen, kuitenkin rodun yleisiä piirteitä hyvin noudatellen. Se oli luonteeltaan nöyrä ja rohkea, nopea oppimaan, ja myös tamman varsat ovat olleet rohkeita ja sävyisiä, helppoja kouluttaa ja työskennellä. Ne ovat pääasiassa kilpailleet emänsä tavoin isoja esteluokkia. Hyvän työmotivaation omaava tamma kilpaili pääasiallisesti samalla omistajalla koko uransa, nuorena harjoittelijana toimineen ratsastajan lisäksi. Panamera sopikin tuohon tehtävään rauhallisena tammana hyvin, eikä hermostunut aloittelijan virheistä. Panameran varsat ovat perineet emältään hyvän luonteen lisäksi kapasiteettia esteille. Jälkeläisiä siltä jäi muistaakseni vain muutama. Kuolinsyy ja tarkka aika eivät ole selvillä.
e. **e. Rhododendra** oli ruunivoikko, 160 cm korkea trakehnertamma, joka kilpaili lähisukunsa tavoin esteillä. Se oli tasainen suorittaja, joka auttoi tiukan paikan tullen ratsastajaa ja teki työnsä moitteettomasti. Statistiikkansa puolesta tamma on ollut erittäin hyvä kisaaja ja varmasti omannut rautaiset hermotkin, sillä se on kilpaillut ulkomaita myöten ja lentokilometrejä on varmasti riittänyt. Kilttiluonteinen Rhododendra on periyttänyt kolmelle varsalleen hyvää käytöstä, kapasiteettia esteille sekä monipuolista osaamista myös koulupuolelle hyvien liikkeiden ja ratsastettavuuden ansiosta. Kauempaa suvusta löytyy myöskin muutamia kouluhevosia. Rhododendran kuolinsyystä tai ajasta ei ole jäänyt papereihin tietoa, mutta sen tiedetään asuneen koko ikänsä Saksassa, synnyinmaassaan.
ei. Escapism oli voikko, 168 cm korkea trakehnerori, joka hurmasi paitsi ulkonäöllisesti myös luonteellaan. Orin esteura loppui valitettavan aikaisin tarhassa sattuneeseen haaveriin, mutta siitoskäyttöön siihen asti uraa tehnyt ja hyvän suvun omaava ori kelpasi kuitenkin hyvin. Siltä jäi jälkeläisiä kaikkiaan yksitoista, jotka ovat kisanneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta esteillä. Escapism edusti trakehnerkantakirjaa ja sen ainakin toinen vanhemmista on kantasukua, joten ei liene ihme, että orista on siitosrintamalla oltu kiinnostuneita. Hyväkäytöksinen ja charmantti ori on astunut myös kansainvälisesti, ollen leasingissä ainakin Amerikassa sikäläistä kantaa vahvistamassa. Escapism oli luonteeltaan oikea työmyyrä, joka lähti aina mieluusti hommiin säällä kuin säällä ja omasi innokkuutta myös sileän työskentelyyn, mikä on estehevoselle harvinaista. Escapism periytti varsoilleen myös hyvää rakennetta ja on itsekin saanut kantakirjapalkinnon, kakkosen, muistaakseni. Escapismin kuolinsyy tai -päivä ei ole tiedossa myöskään. Voikin jo hyvällä syyllä sanoa, ettei Saksassa ole näemmä kovin hyvin pidetty yllä hevosten kuolintietoja, kun koko Minnin lähisuvusta ne näyttäisivät puuttuvan.
ee. Ravanessa on kuvissa paljon pienemmän näköinen kuin mitä tamman 160-senttinen säkä antaa ymmärtää mittauksen perusteella. Ruunikko, 160 cm korkea trakehnertamma on kilpaillut sekä koulua että esteitä, joskin sen suoritukset esteillä eivät ole huolelliselta ja pikkutarkalta työntekijältä olleet ajallisesti kovinkaan hyviä, ja tamma on sijoittunut lähinnä silloin, jos nopeammat ovat tehneet tiputuksia. Ruunikko tamma on suoranainen luonnonlahjakkuus, sillä nuorten laatuarvosteluista lähtien se on osoittanut esteille poikkeuksellisen hyvää tekniikkaa ja kiinnostusta. Nöyrän ja yhteistyöhaluisen tamman luonne on myös sopinut hyvin nuorten ratsastajien käsiin, ja Ravanessa on periyttänyt hyvää käsiteltävyyttään varsoille. Jälkeläistöä tammalle on siittolaomistuksensa aikana kertynyt kaikkiaan jopa kymmenen, joten herääkin kysymys, missä ihmeen välissä se on kilpailla ehtinyt? Varsat ovat olleet haluttuja maailmalla, ja vain yksi niistä asuu synnyinmaassaan Saksassa. Tammavarsoilla on ollut jonkin verran ongelmia tiinehtymisen suhteen, joten siinä asiassa eivät ainakaan ole emäänsä tulleet.
