Tänään oli Bossin kanssa vuorossa estevalmennus, jota olin odottanut jo muutaman päivän ajan. Edellisestä hyppykerrasta oli ehtinyt vierähtää hetki, joten tarkoituksena oli tehdä kunnon treeni ja keskittyä erityisesti radan sujuvuuteen sekä esteiden välisiin siirtymiin. Bossilla tuntuu olevan aina oma käsityksensä siitä, miten asiat pitäisi tehdä, joten lähdin valmennukseen mielenkiinnolla odottamaan, mitä päivä toisi tullessaan.
Valmistautuminen sujui tällä kertaa melko mutkattomasti. Boss seisoi karsinassa harjattavana ja seurasi samalla tarkasti tallin tapahtumia. Välillä se käänsi päätään käytävälle päin jonkun kulkiessa ohi, mutta malttoi antaa minun hoitaa hommani loppuun. Varusteiden laittaminen sai sen jo vähän heräämään, ja satulavyötä kiristäessä lattiaan kopsahti muutama kärsimätön kavio. Kun lopulta päästiin matkaan, ori käveli tallipihalla reippaasti ja piti huolen siitä, että lähistöllä olevat tammat varmasti huomasivat sen saapumisen.
Maneesissa aloitettiin rauhallisella alkuverryttelyllä. Boss olisi mielellään siirtynyt suoraan hyppäämiseen, mutta käytettiin reilusti aikaa siihen, että saatiin ravi ja laukka tasaisiksi. Tehtiin siirtymisiä, voltteja ja suunnanvaihtoja, joiden avulla yritin saada orin keskittymään paremmin ratsastukseen. Aluksi Boss tarjosi muutamaan otteeseen omia ratkaisujaan, eikä esimerkiksi siirtyminen laukasta raviin olisi sen mielestä ollut lainkaan tarpeellinen juuri siinä kohdassa. Pienen keskustelun jälkeen alkoi kuitenkin löytyä yhteinen sävel, ja laukka muuttui vähitellen tasapainoisemmaksi. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, ettei ori lähtisi kiihdyttämään jokaisesta pienestäkin merkistä.
Verryttelyn jälkeen siirryttiin puomeille. Rakennettiin ensin muutama puomi suoralle uralle ja sen jälkeen kaareva tehtävä, jossa piti säilyttää sama tahti koko suorituksen ajan. Boss olisi mielellään lisännyt vauhtia aina, kun seuraava puomi tuli näkyviin, mutta muutaman kierroksen jälkeen askellus alkoi pysyä paremmin kohdallaan. Se käytti kroppaansa hyvin ja reagoi apuihin nopeasti silloin, kun ne tulivat oikeaan aikaan. Tämän jälkeen oli hyvä siirtyä varsinaisten esteiden pariin.
Ensin aloitettiin pienellä pystyllä, jonka jälkeen lisättiin mukaan okseri. Ensimmäiset hypyt olivat melko lennokkaita, ja jouduin muutaman kerran muistuttamaan oria siitä, ettei seuraavalle esteelle tarvitse lähteä jo ennen kuin edellinen on kunnolla ohitettu. Esteitä se lähestyi kuitenkin rohkeasti, eikä erikoisempikaan tehtävä saanut sitä epäröimään. Seuraavaksi harjoiteltiin kaarevaa linjaa, jossa esteiden väliin piti saada sopiva määrä laukkaa. Tämä osoittautui päivän ensimmäiseksi kunnolliseksi haasteeksi. Boss olisi mielellään edennyt välin vauhdikkaasti ja suorinta mahdollista reittiä, kun taas minä yritin pitää linjan tarkkana ja laukan hallinnassa. Ensimmäisellä yrityksellä käännös tuli hieman kiireiseksi, ja jälkimmäiselle esteelle lähestyminen jäi turhan pitkäksi. Otettiin tehtävä uudelleen rauhallisemmalla lähestymisellä. Kun sain orin paremmin tasapainoon jo ennen ensimmäistä estettä, koko linja sujui huomattavasti helpommin. Toisella yrityksellä hypyt osuivat hyvin kohdilleen, eikä viimeiselle esteelle tarvinnut tehdä ylimääräisiä korjauksia.
Valmentaja rakensi seuraavaksi radan, jossa oli pystyjä, okseri, sarja sekä tiukempi käännös ennen loppusuoraa. Kävimme reitin ensin läpi ja suunnittelimme lähestymiset tarkasti. Boss ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan koko kierroksen ajan, mutta lopulta päästiin aloittamaan.
Ensimmäinen ratakierros lähti vauhdikkaasti käyntiin. Boss hyppäsi ensimmäisen pystyn hienosti ja jatkoi okserille hyvällä energialla, mutta vauhti alkoi kasvaa liikaa jo ennen sarjaa. Sain orin takaisin paremmin avuille, ja sarja sujui lopulta hyvin. Tiukemmassa käännöksessä linja jäi vähän leveäksi, minkä vuoksi viimeiselle esteelle lähestyminen ei ollut aivan optimaalinen. Ylitettiin este silti puhtaasti, mutta tiesin heti, että kierros olisi voinut olla sujuvampi. Boss puolestaan vaikutti olevan valmis lähtemään uudelle kierrokselle saman tien.
Pidettiin pieni kävelytauko, minkä jälkeen päätettiin kokeilla rataa uudelleen. Tällä kertaa keskityin erityisesti käännöksiin ja siihen, että laukka pysyisi tasaisena myös esteiden jälkeen. Alku sujui paremmin, ja sain valmisteltua lähestymiset ajoissa. Sarjan jälkeen onnistuin kääntämään orin tiukemmin seuraavalle linjalle, ja viimeiset hypyt tulivat vastaan sopivassa rytmissä. Koko rata tuntui huomattavasti sujuvammalta, eikä turhia korjauksia tarvittu. Lopuksi hypättiin vielä muutama yksittäinen este, minkä jälkeen siirryttiin loppuverryttelyyn.
