Olin juuri käynyt Ritan kanssa lenkillä, ja pelkän köpöttelyn jälkeen teki mieli tehdä jotain vähän tehokkaampaa. Suuntasin siis hakemaan Phoeben. Annoin tammalle porkkanan ja nappasin sen samalla kiinni käytävälle. Harjasin Phoeben ripeästi mutta huolellisesti ja laitoin varusteet paikoilleen ilman turhaa sähläystä. Suojia laittaessa tamma viskasi päätään ja tömäytti jalallaan lattiaan, mikä kertoi lähinnä siitä, ettei kaikki ihan ollut sen mieleen. Pidin tekemisen rauhallisena ja johdonmukaisena, ja pian varustaminen sujui taas ilman suurempia protesteja. Kun olin valmis ja kiinnitin kypärää päähäni, huomasin kolmen hevostenhoitajan seisoskelemassa pihalla juoruilemassa. Kävelin heidän ohi ja sanoin, että maneesiin pitäisi tulla kymmenen minuutin sisällä auttamaan esteiden kokoamisessa. Jatkoin itse kohti maneesia ja mutisin mielessäni jotain siitä juorukolmikosta. Onneksi he sentään osaavat ratsastaa, muuten eivät olisi töissä täällä enää.
Maneesissa nousin Phoeben selkään rauhassa. Tamma otti pienen askeleen eteen, mutta pidin tilanteen rennosti hallinnassa, säädin jalustimet ja varmistin, että se jäi odottamaan. Aloitin pitkät alkukäynnit ja annoin sen venyä ja katsella hetken ympärilleen. Muutaman kierroksen jälkeen aloin tehdä kevyitä taivutuksia ja siirtymisiä, jotta Phoebe rentoutuisi ja alkaisi keskittyä paremmin. Hetken kuluttua kolmikko saapui maneesiin, ja pyysin heitä rakentamaan lyhyen harjoitusradan. Aloitin ravissa työskentelyn ja herättelin Phoeben kunnolla liikkumaan, mutta pidin tekemisen tasaisena enkä lähtenyt hosumaan. Tamma reagoi herkästi apuihin ja viskoi hieman päätään, joten keskityin pitämään avut selkeinä ja istunnan rauhallisena. Vähitellen liike tasoittui ja tekeminen alkoi tuntua hyvältä.
Esteet alkoivat valmistua, ja huikkasin hyppääväni pienimmän esteen yli pari kertaa. Muut saisivat nostaa loput esteet noin viidenkymmenen ja seitsemänkymmenen sentin korkeuteen. Hyppäsin matalan esteen pari kertaa ravista, ja Phoebe alkoi heti virittyä tehtävään. Askeleeseen tuli enemmän energiaa ja korvat nousivat eteen, mutta pidin tempon silti hallittuna. Pidin pienen käyntitauon ja aloin sen jälkeen tehdä laukkaharjoituksia. Tein laukanvaihtoja, tempon säätelyä ja loivia käännöksiä esteiden välistä, jotta Phoebe pysyi notkeana ja kuulolla. Se innostui helposti, joten keskityin erityisesti siihen, että se pysyi avuilla eikä kiirehtinyt turhaan.
Lopulta suuntasin samalle esteelle, jonka olin jo hypännyt. Phoebe hyppäsi sen reippaasti mutta hallitusti. Jatkoin seuraavalle esteelle ja pyysin samalla nostamaan ensimmäistä estettä hieman. Tein lyhyen ratani läpi ja pidin taas tauon. Sanoin, että esteet saa nostaa noin seitsemäänkymmeneen senttiin. Phoebe pärski tyytyväisenä, mutta tunsin, että se alkoi samalla myös innostua enemmän, joten pidin tekemisen napakkana mutta rauhallisena. Hyppäsin esteet yksitellen ja keskityin hyviin lähestymisiin. Yhdellä hypyllä puomi kolahti alas, kun jäin itse liikaa ohjaan kiinni. Phoebe reagoi siihen pienellä pukilla, mutta rauhoittui heti, kun korjasin oman tekemiseni.
Pidimme taas pienen tauon, ja pyysin nostamaan esteitä maltillisesti, korkeintaan noin metriin. En halunnut tehdä treenistä liian raskasta, vaan pitää sen sujuvana ja onnistuneena. Pyysin myös siirtämään paria estettä, jotta radalle tulisi kolmen esteen sarja. Kun kaikki oli valmista, kokosin ohjat ja nostin laukan. Phoebe oli nyt selvästi innoissaan, mutta pysyi hyvin avuilla. Aloitin matalammalta esteeltä ja etenin siitä sarjalle. Hidastin hieman ennen sarjaa, vaikka Phoebe olisi mielellään lisännyt vauhtia. Se reagoi pidätteeseen hyvin ja suoritti sarjan siististi. Teimme vielä muutaman hyvän hypyn, mutta lopetin ennen kuin tekeminen muuttui liian raskaaksi. Phoebe alkoi tuntua sopivasti väsyneeltä mutta edelleen tyytyväiseltä, joten siihen oli hyvä jättää. Käskin hoitajia hakemaan Rosen maneesiin sillä aikaa, kun jäähdyttelin Phoeben rauhassa käynnissä. Se venytti kaulaansa ja käveli rennosti eteenpäin. Rose pääsisi seuraavaksi irtohyppäämään.
