Se päivä oli pitkään odotettu. Olin ostanut Celian ja kaksi muuta hevosta Lindgårdin lopetusmyynnistä, ja nyt ne olivat matkustaneet Suomesta asti tänne Belgiaan. Pyörin aamulla tallissa levottomana ja tarkistin karsinat varmaan moneen kertaan, vaikka kaikki oli jo valmiina. Kun kuljetusauto vihdoin ajoi pihaan, jännitys nousi heti.
Kaksi ensimmäistä hevosta tulivat ulos rauhassa, vähän väsyneinä mutta asiallisesti. Sitten oli Celian vuoro. Se jäi hetkeksi koppiin seisomaan, korvat liikkeessä ja selvästi vähän jännittyneenä. Puhuin sille rauhallisesti ja hetken päästä se peruutti ulos varovasti mutta siististi. Pihassa Celia jäi hetkeksi katsomaan ympärilleen. Kaikki oli sille uutta, ja sen huomasi, mutta se ei silti sählännyt. Talutin sen talliin rauhassa, ja matkalla se pysähtyi pari kertaa ihmettelemään ympäristöä.
Karsinan ovella se epäröi hetken, mutta meni sitten sisään. Se nuuhki paikkoja, joi vähän ja alkoi lopulta syödä heiniä. Jäin hetkeksi siihen katsomaan ja annoin sen rauhassa totutella. Pitkä matka oli takana, mutta Celia vaikutti yllättävän tyyneltä. Suljin lopulta karsinan oven hiljaa ja lähdin purkamaan varusteita kuljetusautosta sekä tarkistamaan, että myös muut hevoset olivat asettuneet yhtä rauhassa omiin paikkoihinsa.
Tallille oli tullut vakiovalmentajamme Victoria Fremault pitämään meille treeniä, ja tämän päivän aiheena oli esteille lähestyminen. Rataa ei hypätty, vaan keskityttiin yksittäisiin esteisiin ja siihen, miten ne ratsastetaan huolellisesti ja hallitusti.
Jo alkukäynneistä lähtien Celia oli hyvin kuulolla, vaikka alkuun se vähän katselikin ympärilleen vieraamman tilanteen takia. Se kuitenkin rentoutui nopeasti ja lähti liikkumaan eteenpäin omalla, rauhallisella tavallaan. Raviin siirtyessä yhteistyö säilyi hyvänä ja Celia ravasi tasaisesti eteenpäin. Se pysyi kivasti tuntumalla ja teki ympyrät ja kiemurat huolellisesti, juuri niin kuin siltä pyysin. Laukannostoissa testattiin jarruja, ja ne toimivat yllättävänkin hyvin. Nostot olivat pehmeitä, mutta silti niissä oli sopivasti energiaa. Laukassa jatkettiin työskentelyä ympyröillä tempoa vaihdellen, ja Celia reagoi apuihin herkästi. Kun sain avut selkeiksi, se vastasi niihin heti, mutta jos itse jäin epäröimään, se tarjosi vähän kaikenlaista niin kuin sille on tyypillistä.
Kun siirryttiin esteille, Celia lähestyi niitä alkuun hieman varovaisesti ja tarkkaillen. Se ei kuitenkaan kieltänyt tai epäröinyt liikaa, vaan meni kohti estettä, kun pidin itse ajatuksen selkeänä. Välillä se yritti vähän oikoa, mutta kun sain ulkoavut paremmin käyttöön, linjat paranivat heti. Parhaimmillaan lähestymiset olivat tosi tasaisia ja rauhallisia, mutta silti niissä oli hyvä energia mukana. Ponnistuspaikat olivat Celialle selkeitä, ja se hyppäsi varovaisesti mutta varmasti, eikä puomeja kolissut. Huomasin kuitenkin, että omassa keskittymisessäni oli välillä parantamisen varaa. Silloin Celia alkoi tarjota omia ratkaisujaan, mikä näkyi pienenä sähläämisenä. Kun taas itse keskityin paremmin, katsoin menosuuntaan ja pidin pohkeet tukevasti kiinni, Celia teki juuri niin kuin pitikin.
Loppua kohden tekeminen parani koko ajan, ja viimeiset hypyt tuntuivat jo tosi sujuvilta. Loppuravit mentiin rennosti, ja Celia venytti tyytyväisenä kaulaansa eteen alas. Treenistä jäi hyvä fiilis, ja oli kiva huomata, miten paljon Celia antaa anteeksi ja yrittää aina parhaansa, kun sille vain antaa selkeät ohjeet.
