Aevia Dressage

Kuvagalleria

Luonnekuvaus

Työntekijöiden keskuudessa Fiona tunnetaan hankalana diivana, jonka käsittelyvuoroista käydään ilmeisesti puolivakavaa tikunvetoa ja kauppaa. Tamma kyllä on aika haasteellinen, se kehittää ongelman mistä tahansa, on kilpahevoseksi aivan liian tarkka ruoka-ajoistaan, menee ja tulee sisälle tasan tarkkaan ensimmäisenä, piste, tuota harjaa muuten et käytä tai tulee hampaista, pesusieni ei tule lähellekään päätä.. Onhan näitä. Milloin pesuveden lämpötilasta löytyy huomautettavaa, milloin jouhia setvitään turhan kovakouraisesti, milloin kengityssepän paidan väri on väärä. Fiona näyttää mieltään irvistelemällä, näykkimällä, jalkaa polkemalla sekä yleisellä yhteistyöhaluttomuudella, mikä kattaa kaiken pään viskelystä jalkojen liimaamiseen maahan vaikka kesken talutuksen. Niin, ja lätäköistähän Arvon Neiti ei kävele sitten ollenkaan. Lastatessa ja purkaessa tamma sentään käyttäytyy, kuljetuksen aikana se saattaa kuopia, mikäli vieruskaveri ei ole mieluisa tai ajettavan tien kunnossa on yhtään routavaurioita.

Eikä tämä nyt ratsunakaan helppo hevonen ole. Osaava, ehdottomasti, mutta melkoinen diiva. Lätäköt eivät edelleenkään kelpaa, niiden yli ei kävellä, ravata, laukata, hypätä, eieiei. Ratsastajan pitää olla hyvin eleetön, pehmeä avuissaan, eikä Fiona siedä yhtään raipalla tai kannuksilla huomauttamista, vaikka kuinka olisi nätti, aiheesta annettu huomautus. Etenkin kiimassa tamma on vähän tahmea, liikkuu kyllä, mutta vähän jalat tervassa. Normaalisti tamma etenee tasaiseen tahtiin, joskin taitava ratsastaja pystyy säätelemään tahtia. Tammaa voisi kuvata höyryveturiksi, ellei se vetäisi moisesta loukkauksesta palkokasvia sieraimeensa.

Kelpuuttaessaan ratsastajan Fiona työskentelee vähän ryppyotsaisesti, aavistuksen kireänä, joten rentous, pehmeys sekä liikkumisen vaivattomuus ovat tämän hevosen kanssa treenatessa toistuvia teemoja. Tammalla on paha tapa vetää kaulansa virkkuukoukuksi, takaosa erinomaisesti alle ja etuosa liiankin kevyeksi, jolloin lopputuloksena on kauhomista korrektin liikkumisen sijaan. Etuosan kanssa onkin yleensä eniten tekemistä. Välillä hevonen näyttää suorastaan vihaiselta, kun se vetää itsensä pakettiin suorittaen lisätyn ravin ennemmin espanjalaisena käyntinä.

Jos, paino valitettavasti sanalla jos, Fionan saa rentoutumaan, se on erittäin näyttävä kouluhevonen. Upearyhtinen, hienoliikkeinen tamma kääntää katseita, ja se muuten tietää tekevänsä niin. Tamma hallitsee kaikki oman tasonsa liikkeet haparoimatta, se on hyvin koulutettu hevonen, jonka suurimmat viat ovat (ratsastajanirsouden lisäksi) yliyrittäminen sekä se rentouden puute. Esiintymisestä nauttiva Fiona ei stressaa vieraita paikkoja, suuria hevosmääriä, isoa yleisöä tai mitään muutakaan, siinä mielessä tammalla on hyvät hermot. Sen sijaan se vetää herneen nokkaansa siirtyvistä ruoka-ajoista, ihan väärin sijoitetusta päiväkarsinasta, kuolaimia tarkistavasta stewardista ja oikeastaan radan kukka-asetelmatkin ovat aivan hirveät, ei jatkoon.

Tammamaisia oikkuja, tammamaisia oikkuja, hokee omistaja, ja sulkee silmänsä hoitovuorosta kiisteleviltä työntekijöiltä.

© Lissu T.

Kilpailutulokset